Moi!
Terveisiä sairastuvalta ;) Influenssa taisi rantautua meille, eikä meinaa jatkaa matkaa. Kurja tauti, pitää otteessaan tiukasti kahta lasta. Nenäliinoja, kiisseliä, pillimehua, jäätelöä, särkylääkettä ja leffoja. Niitä kuluu tässä perheessä tällä hetkellä.
Oma kalenteri meni uusiksi mutta toisaalta on ollut ihanaa viettää tyttöjen kanssa kotona aikaa. Ei kiirettä minnekään. Käpertyä päiväunille yhdessä, silittää päätä ja vain olla.
No, okei..ihan noin ruusuista ei ole kokoaikaa ollut, enkä ole ollut ihan vain tekemättä mitään :D
Otsikossa on myös maininta toisesta aiheesta, ph-dieetistä. Taidanpa aloittaa ihan alusta.. Kun sain narkolepsia diagnoosin, niin etsin tietoa sairaudesta. Törmäsin usein sanaan ruokavalio ja vitamiinit. Yhdellä oli toiminut vähähiilihydraattinen ruokavalio, toisella gluteeniton. Myös vitamiineja suositeltiin ottamaan lisänä purkista. Ymmärsin, että kun nopeita hiilihydraatteja rajoitetaan, niin ruoan jälkeinen väsymys ei olisi niin voimakas.
Kävin neurologin lähetteellä ravitsemusterapeutilla. Hänellä ei ollut kokemusta narkolepsiaa sairastavista ja käynti koostui aika pitkälti minun toiveistani. Suunnittelimme ja laskimme sopivan vhh-ruokavalion niin, että iltaa kohti hiilihydraatteja tuli enemmän mukaan. Käynnin jälkeen en kuitenkaan jotenkin tuntenut houkutusta alkaa seurata ruoka-aineiden hiilihydraattimääriä ja paljonko mitäkin saan ruoasta päivän aikana. Taidan olla liian laiska sellaiseen ;)
Loppuvuodesta näin sitten mainoksen Fitfarmin ph-dieetistä. Ajatus jäi kummittelemaan mieleeni ja lopulta päädyin sen ostamaan. Miksikö? Kaikki ohjeet olivat mainoksen mukaan gluteenittomia ja reseptiikka täysin valmiina. Näin helpostiko entinen leipähiiri pääsisi tavoistaan?
Koitti päivä kun sain reseptit auki ja innolla aloin odottaa, että pääsen niitä toteuttamaan. Ohjeissa oli todella paljon sellaisia raaka-aineita, mitä en ollut ikinä käyttänyt. Voin kertoa, että kaupassa käynti ei ollut ihan nopea..;)
Noin kaksi viikkoa aloituksesta on kulunut ja olen ollut aika tyytyväinen. Muutamaa lukuunottamatta ohjeet ovat olleet sellaisia, että hyvin on maistunut. Uusista ruoka-aineista on löytynyt meidän perheelle sopivia ja mikä parasta, ruokailurytmi sopii niin hyvin omaani! Olen useammankin kerran koittanut saada ruokailurytmini säännölliseksi, mutta ei ole ihan onnistunut. Asenne kuulema ratkaisee, mutta itse kaipaan joustavuutta ja oman kehon kuuntelua myös. Ruokien paikkoja on voinut vaihdella ja keskustelupalstalla dieetin tekijä ravitsemusterapeutti Tiina Hälvä vastailee kysymyksiin. Hän myös seuraa ja kyselee mikä vointi ihmisillä on sekä kannustaa ja tsemppaa eteenpäin. Hän antaa vaihtoehtoja eri ruoka-aineille ja etsii korvaavat tuotteet allergisille. Vastauksen kysymykseen saa jo samana päivänä. Aika hieno palvelu!
Ph-dieetti on tarkoitettu tasapainottamaan kehon ph:ta ja puhdistamaan elimistöä kuonasta. Kokemuksia kun olen lukenut, niin aikamoisia tuloksia ihmiset ovatkin saaneet aikaan: Paino on pudonnut neljässä viikossa aika paljon, senttejä hävinnyt ja väsymys väistynyt. Aineenvaihdunta parantunut ja ihon kunto on parempi kuin ennen dieettiä.
Itse en käynyt vaa`alla tai ottanut mittoja ennen aloitusta. Oma tavoitteeni oli ennemminkin elimistön puhdistuminen, ruokaremontti ja sokerista sekä leivän syönnistä irti pääsy. Olenkin ollut todella hämmentynyt, että leipää ja sokeria ei ole tehnyt mieli! Aivan puhtaasti en kuitenkaan tätä kahta viikkoa ole mennyt. Lapset leipoivat pullaa ja maistoin kaksi. Viikonloppuna vietin iltaa ystävän kanssa ja hieman muutin sen päivän ruokaohjeita. Ruoat kuitenkin koostuivat dieetin aikana "sallituista" ruoka-aineista :)
Pikkusuolaiseksi tein siemennäkkileipää Gluteeniton Muumimamma -blogin ohjeella:
http://gluteenitonmuumimamma.fi/leivat/paras-gluteeniton-nakkileipa/
Tämä on aivan huippua, suosittelen! Tämä ei kuulu ph-dieettiin, mutta päätin, että tämä on pieni paha verrattuna vaikkapa sipseihin.
Tänään olen palautunut taas puhtaasti ph-dieetin ohjeisiin. Helpottaa arkea, kun on selkeä suunnitelma siitä mitä syön ja nälkä sekä mieliteot jäävät taas taka-alalle. Tästä dieetistä lisää vielä myöhemmin :)
Love Sarah <3
Ps. PH-dieetti alkaa seuraavan kerran Fitfarmilla 1.2.2016. (Ei ole maksettu mainos.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Narkolepsia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Narkolepsia. Näytä kaikki tekstit
tiistai 26. tammikuuta 2016
maanantai 18. tammikuuta 2016
Narkolepsia
Moikka!
Mikä olisikaan parempi päivä kirjoittaa narkolepsiasta kuin tämä. Aamulla ei sängystä meinaa päästä millään, aivot eivät herää, vaikka ulkona on melkein kolmekymmentä astetta pakkasta. Selviät kuitenkin pakollisista aamutoimista ja lasten vienneistä ja sitten olisi aika mennä omien opiskelujen pariin. Mietit eskarin pihalla kaksi kertaa ja päädyt kääntämään auton nokan kotia kohti. Kotona kömmit takaisin peiton alle ja nukut..ja nukut. Kunnes heräät herätyskellon ääneen ja tunnet huonoa omaatuntoa, kun taaskaan et jaksanut niitä asioita, joita piti..
Narkolepsia on aivosairaus, jolle tyypillistä on väsymys ja alttius nukahtaa erilaisissa tilanteissa. Suurella osalla narkolepsiaan liittyy myös katapleksia. Se tarkoittaa lihasvoiman äkillistä ja hetkellistä menetystä. Tämä liittyy voimakkaisiin tunnetiloihin, kuten nauramiseen.
Narkolepsiaan kuuluu pääoireiden lisäksi paljon ns. sivuoireita, mm. katkonainen yöuni, muistivaikeudet ja -katkot, unihalvaukset jne..
Moni ehkä tuntee narkolepsian nukahteluasairautena ja mielikuvissa narkoleptikko nukahtaa milloin missäkin. Pää kopsahtaa ruokalautaseen, oli oma mielikuvani kun sikainfluenssa rokotteen (2009) jälkeen narkolepsia nousi puheenaiheeksi ja uutisotsikoihin. Tuntui epäreilulta, että rokote jonka piti suojata tuntuikin aiheuttavan paljon pahaa. Itse en ottanut ko. rokotetta vaan olen sairastunut muuten.
Minulla narkolepsiaan liittyy lievä katapleksia. Muita oireita ovat muistivaikeudet- ja katkot, unen katkonaisuus, painajaiset, jatkuva unien näkeminen, nukahtaminen hetkessä kun silmät laittaa kiinni sekä se, että toimin ns. automaattisesti. Olen näennäisesti hereillä, mutta aivot "nukkuvat". Muistiinpanoja saatan kirjoittaa, mutta jälkikäteen en muista mitään ja muistiinpanoista ei saa mitään selvää. Aiemmin olin myös todella kiukkuinen herättyäni. Tämä onneksi on jäänyt pois.
Omat oireeni ovat tulleet hiipimällä vuosien aikana. Väsymyksen ja nukahtelun olen laittanut aina jonkun asian piikkiin, milloin olin vasta syönyt, milloin syönyt liikaa sokeria, milloin nukkunut huonosti.. Vajaa pari vuotta sitten ensimmäisten lievien katapleksia -kohtausten alettua heräsin, ja aloin etsimään tietoa. Lääkärille pääsy kesti ja lopulta tiesinkin jo mistä on kyse. Lääkäri antoi vain virallisen diagnoosin.
Nyt kun katson taaksepäin, niin moni asia selittyy tällä sairaudella. Töissä väsymys ja uni meinasi ottaa vallan heti kun liike ja toiminta pysähtyi. Varsinkin puolen päivän jälkeen istuttuani tietokoneen ääreen tekemään kirjauksia. Opin muuttamaan toimintaani ja tunnistamaan, milloin olen virkeä ja milloin alkaa väsymys tulla. Monta kertaa mielessä oli, että hiivin pukukopeille ja laitan silmät ihan vain hetkeksi kiinni.
Kotona töiden jälkeen tein ruoan ja sen jälkeen nukahdin sohvalle. Jos oli lasten harkkavientejä ja en ennättänyt nukkua ennen, niin sitten nukuin harkkapaikkojen parkkipaikalla, pysähdyin hiljaisimpien teiden varteen jne..Vuosia sitten nukahdin muutaman kerran auton rattiin, mutta heräsin aina renkaiden osuttua keskellä tietä ja tien reunassa oleviin tärinäviivoihin. Onneksi oli ne tärinäviivat!
Näiden nukahtamisten jälkeen aloin pikkuhiljaa välttelemään pitkiä ajomatkoja ja opin tunnistamaan, milloin on pakko pysähtyä. Joskus kotiin olisi ollut vain muutama kilometri, mutta väsymys ei sitä ymmärtänyt. Olen kyllä melkoisen onnellinen, että osaan tunnistaa väsymys kohtaukset. Uskallan ajaa autolla ja lähteä nykyisin jo hieman pidemmälle. Lapset eivät enää ihmettele, kun pysähdymme johonkin ja nukun hetken :)
Tunne siitä, kun kotona et jaksa mitään oli melkoisen kuluttava. Tätä kompensoin olemalla mukana erilaisissa yhdistystoiminnoissa. Tein myös ns. kakkostyötä ja usein viikonloppuisin tykkäsin lähteä tanssimaan. Näillä kodin ulkopuolisilla asioilla sain tunnetta, että minusta on muuhunkin kuin nukkumiseen. Muualla ollessa aivot saivat stimulaatiota ja jaksoin paremmin hereillä. Olin enemmän oma pirteä ja sosiaalinen itseni.
Kotona oli tuttua ja turvallista, se oli kuin lupa aivoille nukahtaa. Lapsille lukeminen tai vaikkapa lautapelit saivat unen tulemaan nopeasti. Yhteisinä leffailtoina kotona tai leffateatterissa nukuin. Urheilukisojen katsomossa taistelin väsymystä ja unta vastaan.
Puolison kanssa yhteinen aika ja keskustelut iltaisin jäivät ja toiselle tuli varmastikin tunne, että toista ei kiinnosta. Mies pyöritti arkea ja molemmilla oli ajatuksissa, että kyllä tämä kohta helpottaa. Pakko helpottaa. Ei helpottanut. Paheni vain ja lopulta päädyimme lähtemään eri teille.
Tällä hetkellä opiskelen ja päivän aikana luennoilla pari kertaa nukahdan. Tiedän kun väsymys kynnys ylittyy ja että en mahda sille mitään, joten hyväksyn sen. Nojaan käsiini ja annan unen tulla. Pari minuuttia, sitten taas jaksan.
Välttelen edelleen tilanteita, joissa katapleksia pääsee yllättämään. Seison yleensä jonkun tuen lähellä ja kaupassa ostoskärryihin on hyvä nojata, jos ystävä on mukana naurattamassa ;) Ihminen kyllä keksii keinoja kun asiat muuttuvat. Mitä keinoja te olette keksineet?
Oma toimintani on muokkaantunut pikkuhiljaa sellaiseksi, että olen selviytynyt. Mutta onko selviytyminen elämää?
Love Sarah <3
Mikä olisikaan parempi päivä kirjoittaa narkolepsiasta kuin tämä. Aamulla ei sängystä meinaa päästä millään, aivot eivät herää, vaikka ulkona on melkein kolmekymmentä astetta pakkasta. Selviät kuitenkin pakollisista aamutoimista ja lasten vienneistä ja sitten olisi aika mennä omien opiskelujen pariin. Mietit eskarin pihalla kaksi kertaa ja päädyt kääntämään auton nokan kotia kohti. Kotona kömmit takaisin peiton alle ja nukut..ja nukut. Kunnes heräät herätyskellon ääneen ja tunnet huonoa omaatuntoa, kun taaskaan et jaksanut niitä asioita, joita piti..
Narkolepsia on aivosairaus, jolle tyypillistä on väsymys ja alttius nukahtaa erilaisissa tilanteissa. Suurella osalla narkolepsiaan liittyy myös katapleksia. Se tarkoittaa lihasvoiman äkillistä ja hetkellistä menetystä. Tämä liittyy voimakkaisiin tunnetiloihin, kuten nauramiseen.
Narkolepsiaan kuuluu pääoireiden lisäksi paljon ns. sivuoireita, mm. katkonainen yöuni, muistivaikeudet ja -katkot, unihalvaukset jne..
Moni ehkä tuntee narkolepsian nukahteluasairautena ja mielikuvissa narkoleptikko nukahtaa milloin missäkin. Pää kopsahtaa ruokalautaseen, oli oma mielikuvani kun sikainfluenssa rokotteen (2009) jälkeen narkolepsia nousi puheenaiheeksi ja uutisotsikoihin. Tuntui epäreilulta, että rokote jonka piti suojata tuntuikin aiheuttavan paljon pahaa. Itse en ottanut ko. rokotetta vaan olen sairastunut muuten.
 |
| BambiDesigns.fi |
Minulla narkolepsiaan liittyy lievä katapleksia. Muita oireita ovat muistivaikeudet- ja katkot, unen katkonaisuus, painajaiset, jatkuva unien näkeminen, nukahtaminen hetkessä kun silmät laittaa kiinni sekä se, että toimin ns. automaattisesti. Olen näennäisesti hereillä, mutta aivot "nukkuvat". Muistiinpanoja saatan kirjoittaa, mutta jälkikäteen en muista mitään ja muistiinpanoista ei saa mitään selvää. Aiemmin olin myös todella kiukkuinen herättyäni. Tämä onneksi on jäänyt pois.
Omat oireeni ovat tulleet hiipimällä vuosien aikana. Väsymyksen ja nukahtelun olen laittanut aina jonkun asian piikkiin, milloin olin vasta syönyt, milloin syönyt liikaa sokeria, milloin nukkunut huonosti.. Vajaa pari vuotta sitten ensimmäisten lievien katapleksia -kohtausten alettua heräsin, ja aloin etsimään tietoa. Lääkärille pääsy kesti ja lopulta tiesinkin jo mistä on kyse. Lääkäri antoi vain virallisen diagnoosin.
Nyt kun katson taaksepäin, niin moni asia selittyy tällä sairaudella. Töissä väsymys ja uni meinasi ottaa vallan heti kun liike ja toiminta pysähtyi. Varsinkin puolen päivän jälkeen istuttuani tietokoneen ääreen tekemään kirjauksia. Opin muuttamaan toimintaani ja tunnistamaan, milloin olen virkeä ja milloin alkaa väsymys tulla. Monta kertaa mielessä oli, että hiivin pukukopeille ja laitan silmät ihan vain hetkeksi kiinni.
Kotona töiden jälkeen tein ruoan ja sen jälkeen nukahdin sohvalle. Jos oli lasten harkkavientejä ja en ennättänyt nukkua ennen, niin sitten nukuin harkkapaikkojen parkkipaikalla, pysähdyin hiljaisimpien teiden varteen jne..Vuosia sitten nukahdin muutaman kerran auton rattiin, mutta heräsin aina renkaiden osuttua keskellä tietä ja tien reunassa oleviin tärinäviivoihin. Onneksi oli ne tärinäviivat!
Näiden nukahtamisten jälkeen aloin pikkuhiljaa välttelemään pitkiä ajomatkoja ja opin tunnistamaan, milloin on pakko pysähtyä. Joskus kotiin olisi ollut vain muutama kilometri, mutta väsymys ei sitä ymmärtänyt. Olen kyllä melkoisen onnellinen, että osaan tunnistaa väsymys kohtaukset. Uskallan ajaa autolla ja lähteä nykyisin jo hieman pidemmälle. Lapset eivät enää ihmettele, kun pysähdymme johonkin ja nukun hetken :)
Tunne siitä, kun kotona et jaksa mitään oli melkoisen kuluttava. Tätä kompensoin olemalla mukana erilaisissa yhdistystoiminnoissa. Tein myös ns. kakkostyötä ja usein viikonloppuisin tykkäsin lähteä tanssimaan. Näillä kodin ulkopuolisilla asioilla sain tunnetta, että minusta on muuhunkin kuin nukkumiseen. Muualla ollessa aivot saivat stimulaatiota ja jaksoin paremmin hereillä. Olin enemmän oma pirteä ja sosiaalinen itseni.
Kotona oli tuttua ja turvallista, se oli kuin lupa aivoille nukahtaa. Lapsille lukeminen tai vaikkapa lautapelit saivat unen tulemaan nopeasti. Yhteisinä leffailtoina kotona tai leffateatterissa nukuin. Urheilukisojen katsomossa taistelin väsymystä ja unta vastaan.
Puolison kanssa yhteinen aika ja keskustelut iltaisin jäivät ja toiselle tuli varmastikin tunne, että toista ei kiinnosta. Mies pyöritti arkea ja molemmilla oli ajatuksissa, että kyllä tämä kohta helpottaa. Pakko helpottaa. Ei helpottanut. Paheni vain ja lopulta päädyimme lähtemään eri teille.
Tällä hetkellä opiskelen ja päivän aikana luennoilla pari kertaa nukahdan. Tiedän kun väsymys kynnys ylittyy ja että en mahda sille mitään, joten hyväksyn sen. Nojaan käsiini ja annan unen tulla. Pari minuuttia, sitten taas jaksan.
Välttelen edelleen tilanteita, joissa katapleksia pääsee yllättämään. Seison yleensä jonkun tuen lähellä ja kaupassa ostoskärryihin on hyvä nojata, jos ystävä on mukana naurattamassa ;) Ihminen kyllä keksii keinoja kun asiat muuttuvat. Mitä keinoja te olette keksineet?
Oma toimintani on muokkaantunut pikkuhiljaa sellaiseksi, että olen selviytynyt. Mutta onko selviytyminen elämää?
Love Sarah <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)